Lueskelin Leevi Norrenan mielenkiintoista kirjaa Talonpoika, pohjalainen ja punainen. Pidän historiantutkimuksessa eniten tällaisesta myytinmurtamisesta, tässä kirjassa se myytti on pohjalaisen talonpoikaisluokan oletettu porvarillinen aatemaailma ja murtamisvälineenä syvä älyllisyys. Norrena rinnastaa Etelä-Pohjanmaan itäosiin, erityisesti Evijärvelle ja Vimpeliin, vuosisadan alussa syntyneen työväenliikkeen alueella vaikuttaneisiin uskonnollisiin herätysliikkeisiin. Olennaista ei ole se, mitä ideologiaa edustaa, vaan se, miten edustaa.
Itsetietoisuus ja talonpoikaiset arvot ovat sovitettavissa niin kotiin, uskontoon ja isänmaahan kuin vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoonkin. Eikä vain talonpoikaiset, vaan myös kaupunkilaiset nykyajan arvomaailmat ovat Norrenan kirjan pohjalta mielestäni liitettävissä lähes samoilla argumenteilla niin Kokoomukseen, SDP:hen kuin Vihreisiinkin. Se yksilön poliittisen valinnan ratkaiseva tekijä ei tämän ajattelun mukaan ole sosioekonominen luokka, vaan se, millaisissa ideologioissa kokee oman maailmankuvansa todellistuvan. Humen giljotiiniin viitatekseni arvot leikkautuvat irti ja poikki tosiasioista. Politiikka koetaan ensisijaisesti abstraktioiden tasolla.
Tässä suhteessa Pohjanmaan itäosissa oltiin 1900-luvun alussa Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen moderneja, sillä nykyään poliittiset valinnat ovat vielä enemmän kiinni vaikutelmista ja mielikuvista eli toisin sanoen siitä, millaisena maailman haluaa nähdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti