Olen jo aiemmin kirjoittanut suhteestani kirjoihin. Kirjat merkitsevät minulle mahdottoman paljon. Jotkut syövät tai juovat suruun ja iloon, minä luen niihin. Kirjat tarjoavat poispääsyn arjesta ja ne antavat uusia näkökulmia ja ajatuksia. Kirjat rauhoittavat, kirjat innostavat. Kirjat vapauttavat ahdistuksesta ja etäännyttävät omaakin elämää koskevat ongelmat yleisinhimilliselle tasolle, missä niiden tarkastelu on helpompaa.
Suhteeni kirjoihin konkretisoituu kirjahyllyissäni, jotka ovat kotini tärkeimmät esineet. Olen jo aikoja sitten ymmärtäni olevani kirjojen suhteen parantumattomasti sairas. Tämä sairaus ilmenee siinä, miten olennaista minulle on se, mitä kirjoja hyllyssäni on. Toisaalta en hanki kirjoja pelkästään itseäni varten. Kirjahylly on myös käyntikortti ja sellainen asia, jota esitellään vieraille. Näissä nykyisissä piireissäni kirjahyllyn sisällön katsotaan kertovan ihmisestä paljon.
Osaltaan siksi olen tarkka hyllyni sisällöstä. Minulla oli vähän aikaa hyllyssä historiallinen teos erään paikkakunnan suojeluskunnasta, jonka paikallispäällikkö oli isoisoisäni serkku ja muuten oikeasti kasvoiltaan minun näköiseni. En kuitenkaan voinut pitää kirjaa hyllyssäni, koska se oli jotenkin niin omien arvojeni vastainen ja vein sen antikvariaattiin. Jos tietäisin, että kukaan ei koskaan vilkaisisi hyllyyni, että kukaan ei koskaan kävisi luonani kylässä ja että kukaan ei tekisi kirjojeni pohjalta johtopäätöksiä tai kiusallisia kysymyksiä, hankkisin hyllyyni ehkä sellaistakin, mitä en nyt hanki. Mutta kirjahylly on minulle erottamaton osa omaa persoonaani ja samalla sen ulkoinen ilmentymä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti