Joillekin on oman poliittisen näkemyksen näyttäminen ulospäin luontevampaa kuin toisille. Kun vaalisalaisuus on jollekulle konkreettinen salaisuus, on toiselle ehdottoman tärkeää kuuluttaa omaa puoluekantaa ympäri turkuja ja toreja.
Isän puoleisessa suvussa polittisuus on näytetty ulospäin, koska se on ollut nimenomaan sosiaalista toimintaa. Olen aistivinani, että tehdastyöläisten yhteisössä asemaa sosiaalisessa hierarkiassa jopa määritti poliittisen näkemyksen luonne ja aste. Niitä, joiden tiedettiin olleen vasemmistolaisia jo ennen toista maailmansotaa arvostettiin enemmän kuin myöhemmin vasemmistolaistuneita. Vastaavasti jos jollakulla oli esimerkiksi maalaisliittolaista sukutaustaa - kuten isoisälläni, jonka sisaruksista osa oli maalaisliittolaisia - katsottiin sitä kieroon ja vaadittiin äänettömästi todistamaan vasemmistolaisuus sanoilla ja teoilla.
Siksi piti erota kirkosta, piti osallistua kaikkiin työväenyhdistyksen kokouksiin, piti toistaa vasemmistolaista retoriikkaa, piti kannattaa olympialaisissa ja jääkiekon MM-kisoissa Neuvostoliittoa silloinkin, kun vastustajina oli suomalaisia. Vapun piti ehdottomasti olla perheessä suurempi juhla kuin porvarillis-kristillinen joulu tai pääsiäinen. Samanlaista kyräilyä ja vahtimista on toki myös vaikkapa kokoomuslaisten tai uskovaisten keskuudessa, mutta 1950-luvulta 1980-luvun loppuun tämä oli totta nimenomaan vasemmistolaisissa yhteisöissä.
Aivan toisenlainen poliittinen kulttuuri on vallinnut äidinpuoleisessa suvussa. Äänestyskoppi on sen piirissä pyhä yksityisyyden tyyssija, eikä siellä tapahtuneesta hiiskuta kenellekään. Asiaa koskeva utelu on tahdittomuutta. Suvun tapaamisissa ei viitata politiikkaan, vaan suhde politiikkaan on jokaisen henkilökohtainen asia. Itse arvostan tätä kulttuuria enemmän ja olen takuuvarma, että politiikan sopiva poissulkeminen keskusteluista tuo parempaa menestystä myös omassa kaveripiirissä.
Isänpuoleisen suvun poliittisen kulttuurin takia oma suhteeni politiikkaan on kuitenkin kovin problemaattinen. Miten voin tehdessäni äänestyspäätöksen olla varma siitä, että päätös on omani eikä perhepiirin propaganda ole vaikuttanut siihen suuntaan tai toiseen? Jos pystyisin, poistaisin ajattelustani poliittisen ulottuvuuden kokonaan - sen verran paljon ahdistuneisuutta politiikka lieveilmiöineen on minulle aiheuttanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti