Kenenkähän ansiota se on

Eräs vanha, jo eläkkeellä vuosia ollut sukulaiseni jaksaa saarnata siitä, miten monet hyvät asiat yhteiskunnassamme ovat työväenliikkeen ansiota. Vasemmiston ajamat tavoitteet ovat hänen mukaansa mahdollistaneet terveydenhoidon, koulutuksen ja työolojen parantumisen. En täysin kiellä hänen näkemystään: historiallisesti vasemmisto on nimenomaan pyrkinyt erinäisten sosiaalisten ja taloudellisten epäkohtien korjaamiseen.

Toisaalta hänen itsensäkin suhde vasemmiston ideologioihin on kyseenalainen, sillä hän rupesi vasemmistolaiseksi vasta muutettuaan maalta kaupunkiin tehdastyötä tekemään. Ammattiliiton toiminnan myötä hänen palkkansa nousi ja nousi lopulta sellaisiin summiin, joista esimerkiksi minun olisi turha haaveilla.

Vaan palataanpa yleiselle tasolle. Tämän päivän moderni suomalainen yhteiskunta ei todellakaan ole vasemmiston, vaan kasvottoman modernisaation ja teknisen kehityksen aikaansaannos. Tukinuittoja ei enää ole, koska puut voidaan kuljettaa maanteitse. Liukuhihnatyö on vähentynyt, koska automatisoitu robotiikka hoitaa työn paremmin. Maaseudulla ei työläisiä ole tarvittu vuosikymmeniin.

Jos mennään vielä kauemmas historiassa, niin voidaan nähdä vuosisadan alussa syntyneen ja sotien jälkeen nousseen suomalaisen teollisuuden luoman kaupungistumisen olleen se tekijä, joka poisti lopullisesti maaseudun tilattoman väestön ongelman - sen ongelman, jota Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiakin kuvaa ja joka on oikeastaan suomalaisen vasemmiston synnyn taustalla.

Siirryttäessä maaseudulta kaupunkeihin vasemmisto pystyi yhä nostamaan suosiotaan, koska teollisuuslaitosten luomissa yhteisöissä vasemmistolaisuus ja työväentoiminta olivat paitsi ideologista myös sosiaalista toimintaa. Sosialistiset ja kommunistiset opit tarjosivat mahdollisuuden teollisuuden rasvanahkaisen arjen todellistumiseen ideoiden tasolla ja siinä samassa yhteisöllisyys kukoisti työväenyhdistyksissä. Kuitenkin taustalla oli teknologinen ja taloudellinen kehitys, joka lopulta globalisoituessaan myös tuhosi perinteiset työläisyhteisöt ja niiden ideologiset viitekehykset.

Sen enempää höyrykonetta, liukuhihnaa kuin mikroprosessoriakaan ei vasemmisto keksinyt. Joten sen ansioksi jää lähinnä huolehtiminen siitä, että teknisen kehityksen tuottama hyvinvoinnin lisääntyminen jakaantuu tasaisesti. Miettiessä tätä menneisyyttä tulee kuitenkin väistämättä mieleen eräs toinen sukulaiseni, joka oli vuosikymmeniä ammatiltaan itsekseen ja urakkapohjalta työskentelevä kirvesmies ja puuseppä - eräänlainen aikansa freelancer ja yksityisyrittäjä siis. Miten vasemmiston ajamat tavoitteet auttoivat häntä? Eivät mitenkään! Oman onnensa seppä sitä joutuu olemaan, olivatpa yhteiskunnassa vallalla mistä suunnalta poliittista karttaa tuulevat voimat tahansa.