Osta ja unohda

En ole bibliofiili sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kyllä suhteeni kirjoihin on enemmän käytännöllinen. En keräile kirjoja tarkoitushakuisesti, mutta silti suurin yksittäinen menoerä vuokran jälkeen ovat kirjat - kulutan niihin kuussa jopa hieman enemmän kuin ruokaan.

Nettikirjakauppojen myötä ostaminen on ihan liian helppoa. Jos vielä pitäisi koluta pelkästään konkreettisia kirjakauppoja ja antikvariaatteja, olisi todellisuuteni varmaan toisenlainen. Niiden kautta voisi kirjojenostaja ja -myyjä luoda verkostoja ja tuntea kuuluvansa johonkin suurempaan, eikä olla vain yksin kirjojensa kanssa. Ostaminen olisi varmasti elämyksellisempi kokemus kuin nettikauppojen "laita ostoskoriin ja maksa"-toiminta.

Mutta niiden kirjojen merkitykseen. Jos unohdetaan se, että tarvitsen aika laajan kirjaston oman alani takia, niin minulla on tarve sellaiseen, että itselle merkitykselliset teokset ovat jatkuvasti saatavilla. Kirjastoon en voi siis luottaa. Lisäksi se, että omistan kirjan tuottaa sellaisen tunteen, että ikään kuin omistan sen myötä myös kaiken kirjassa olevan tiedon. Lainakirjan tieto olisi vain lainassa.

Silti usein tulee ostettua sellainekin teos, jota ei koskaan ehdi tai jaksa lukea. Se on vähän niin kuin osakkeiden osto "osta ja unohda"-strategialla: kymmenen vuoden päästä huomaa, miten joku teos on ollut hyllyssä pölyttämässä ilman, että koko asiaa on muistanut.