Seuraavassa eräästä keskipohjalaisesta pitäjästä tallennettu verenseisotusloitsu. Jos saatte paperihaavan tai leikkaatte appelsiinia kuoriessanne sormenne, niin tätäpä kokeilemaan!
Veren seisotus
1) Luetaan Psalmista 146 viisi ensimmäistä värssyä.
2) Lastu vuolastahan lahtilavasta, joka pannahan haavan päälle.
3) Lausutaan: Seiso veri niinkö miekka veressä / Seiso veri niinkö se lautamies helevetin portilla joka toisin tiesi ja väärin vanno / Seiso veri niinkö nurkkakivi kirkon pilarin alla.
Oikeasti kuulostaa pelottavalta tuo viimeinen kohta ääneen lausuttuna!
torstai 20. toukokuuta 2010
tiistai 18. toukokuuta 2010
Ei se(kään) ollutkaan niin
Lueskelin Leevi Norrenan mielenkiintoista kirjaa Talonpoika, pohjalainen ja punainen. Pidän historiantutkimuksessa eniten tällaisesta myytinmurtamisesta, tässä kirjassa se myytti on pohjalaisen talonpoikaisluokan oletettu porvarillinen aatemaailma ja murtamisvälineenä syvä älyllisyys. Norrena rinnastaa Etelä-Pohjanmaan itäosiin, erityisesti Evijärvelle ja Vimpeliin, vuosisadan alussa syntyneen työväenliikkeen alueella vaikuttaneisiin uskonnollisiin herätysliikkeisiin. Olennaista ei ole se, mitä ideologiaa edustaa, vaan se, miten edustaa.
Itsetietoisuus ja talonpoikaiset arvot ovat sovitettavissa niin kotiin, uskontoon ja isänmaahan kuin vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoonkin. Eikä vain talonpoikaiset, vaan myös kaupunkilaiset nykyajan arvomaailmat ovat Norrenan kirjan pohjalta mielestäni liitettävissä lähes samoilla argumenteilla niin Kokoomukseen, SDP:hen kuin Vihreisiinkin. Se yksilön poliittisen valinnan ratkaiseva tekijä ei tämän ajattelun mukaan ole sosioekonominen luokka, vaan se, millaisissa ideologioissa kokee oman maailmankuvansa todellistuvan. Humen giljotiiniin viitatekseni arvot leikkautuvat irti ja poikki tosiasioista. Politiikka koetaan ensisijaisesti abstraktioiden tasolla.
Tässä suhteessa Pohjanmaan itäosissa oltiin 1900-luvun alussa Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen moderneja, sillä nykyään poliittiset valinnat ovat vielä enemmän kiinni vaikutelmista ja mielikuvista eli toisin sanoen siitä, millaisena maailman haluaa nähdä.
Itsetietoisuus ja talonpoikaiset arvot ovat sovitettavissa niin kotiin, uskontoon ja isänmaahan kuin vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoonkin. Eikä vain talonpoikaiset, vaan myös kaupunkilaiset nykyajan arvomaailmat ovat Norrenan kirjan pohjalta mielestäni liitettävissä lähes samoilla argumenteilla niin Kokoomukseen, SDP:hen kuin Vihreisiinkin. Se yksilön poliittisen valinnan ratkaiseva tekijä ei tämän ajattelun mukaan ole sosioekonominen luokka, vaan se, millaisissa ideologioissa kokee oman maailmankuvansa todellistuvan. Humen giljotiiniin viitatekseni arvot leikkautuvat irti ja poikki tosiasioista. Politiikka koetaan ensisijaisesti abstraktioiden tasolla.
Tässä suhteessa Pohjanmaan itäosissa oltiin 1900-luvun alussa Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen moderneja, sillä nykyään poliittiset valinnat ovat vielä enemmän kiinni vaikutelmista ja mielikuvista eli toisin sanoen siitä, millaisena maailman haluaa nähdä.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Onko puhdasta suomea olemassa?
Menneinä vuosikymmeninä Pohjanmaan ruotsinkieliseltä rannikolta lähettettiin nuoria kesäksi Keski-Suomen pitäjien taloihin toista - vai pitäisikö sanoa ensimmäistä - kotimaista oppimaan, koska näillä sisämaan paikkakunnilla puhuttiin yleisen mielipiteen mukaan puhtainta suomea. Vaan mitä on puhtain suomi? Onko se eniten kielioppinormien mukaista vai eniten kielen eri mahdollisuuksia käyttävää, toisin sanoen rikkainta puhekieltä?
Kielioppi on sopimus, perusteiltaan paljon heiveröisempi kuin esimerkiksi matematiikan sopimukset. Luonnontieteiden kaavat ovat löydettävissä luonnosta, mutta kieliopin normit ovat kulttuurisista tekijöistä riippuvia sattumanvaraisuuksia, joiden taustalla voi olla jopa vain yhden ihmisen näkemys. Niinpä mitään puhdasta suomea ei ole olemassa, on vain puhutussa ja osittain myös ei-koskaan-puhutussa kielessä tapahtuneita, sinällään toki tiettyjä lainalaisuuksia noudattavia ilmiöitä, joita on kielenulkoisten syiden vuoksi nostettu muodostamaan jotain, jota kutsutaan yleiskieleksi.
Näin ollen Keuruun välimurteet eivät tavallaan ole sen puhtaampaa suomea kuin vaikkapa kymenlaaksolaiset, lounaissuomalaiset tai lappilaismurteet. Niissä vain sattuu esiintymään monia yleiskielen piirteitä. Mutta vaikka joku murre olisi täysin yhtenevä yleiskielen kanssa, olisi se kuitenkin murre, omanlaisensa alueellinen variaatio kielestä.
Kun suomen kirjakieltä 1800-luvulla kehitettiin, kannatti eräs koulukunta sitä, että jokainen saisi kirjoittaa suomea miten haluaa, oman murteensa mukaan. Perusteena tälle oli juuri kielen voimakas alueellinen vaihtelevuus. Koulukunta kuitenkin hävisi. Kadunmiehellä ja -naisella on nykyään selvä, koulutusjärjestelmän tuottama käsitys siitä, että on olemassa jokin "oikeampi" ja "puhtaampi" suomen kieli. Mielipidekysymys lienee, missä määrin vahva käsitys korrekteista kielen normeista rikastaa kieltä ja missä määrin se sitä köyhentää.
Kielioppi on sopimus, perusteiltaan paljon heiveröisempi kuin esimerkiksi matematiikan sopimukset. Luonnontieteiden kaavat ovat löydettävissä luonnosta, mutta kieliopin normit ovat kulttuurisista tekijöistä riippuvia sattumanvaraisuuksia, joiden taustalla voi olla jopa vain yhden ihmisen näkemys. Niinpä mitään puhdasta suomea ei ole olemassa, on vain puhutussa ja osittain myös ei-koskaan-puhutussa kielessä tapahtuneita, sinällään toki tiettyjä lainalaisuuksia noudattavia ilmiöitä, joita on kielenulkoisten syiden vuoksi nostettu muodostamaan jotain, jota kutsutaan yleiskieleksi.
Näin ollen Keuruun välimurteet eivät tavallaan ole sen puhtaampaa suomea kuin vaikkapa kymenlaaksolaiset, lounaissuomalaiset tai lappilaismurteet. Niissä vain sattuu esiintymään monia yleiskielen piirteitä. Mutta vaikka joku murre olisi täysin yhtenevä yleiskielen kanssa, olisi se kuitenkin murre, omanlaisensa alueellinen variaatio kielestä.
Kun suomen kirjakieltä 1800-luvulla kehitettiin, kannatti eräs koulukunta sitä, että jokainen saisi kirjoittaa suomea miten haluaa, oman murteensa mukaan. Perusteena tälle oli juuri kielen voimakas alueellinen vaihtelevuus. Koulukunta kuitenkin hävisi. Kadunmiehellä ja -naisella on nykyään selvä, koulutusjärjestelmän tuottama käsitys siitä, että on olemassa jokin "oikeampi" ja "puhtaampi" suomen kieli. Mielipidekysymys lienee, missä määrin vahva käsitys korrekteista kielen normeista rikastaa kieltä ja missä määrin se sitä köyhentää.
lauantai 28. marraskuuta 2009
Sieppo suuressa viemärissä
Yleensä siepot popsivat hyönteisiä, mutta Kirjasieppo meni ahmaisemaan vuoden turhimpia kirjoja koskevassa merkinnässään jotain suurempaa: Encyclopedia Idiotican, CMX:n kysymyspalstan sisällöstä kootun teoksen. Ja nyt on sieppo bongattu ja rengastettu! Tämän mustiin pukeutuvan kansan Eppu Normaalin (lainattu eräästä 90-luvulla tehdystä bändin haastattelusta) ystävät kuuluvat jo edellä mainittujen rauhoitettujen siivekkäiden, sotaveteraanien, koiraihmisten ja Kekkosen ohella niihin, joita tässä maassa ei kannata loukata.
Niinpä luulisi, että kirjablogilinnun pesän lähettyvillä kuuluisi nyt siepon tsirpityksen ohella vainoojahaukan kälkätystä ja ivaharakan kraakkua, sillä pistihän itse yhtye linkin blogimerkintään suositulle kotisivuilleen, jota minäkin vanhasta tavasta seuraan. Ihastuin näet lukioikäisenä Aki Yrjänän johtamaan CMX:ään, koska se antoi mahdollisuuden tykätä kirjallisuudesta, kansanperinteestä, mytologiasta ja filosofiasta, mutta olla samalla rock. Kasvoin kuitenkin bändin fanittamisesta pois samassa tahdissa Yrjänän mahan kanssa.
Kirjasiepon merkintää kommentoineen Paavo K:n teksti muistuttaa minua siitä, mistä pääsin eroon CMX-faniuteni päättymisen myötä. Tämä eksistentiaalinen hyppy, joka Paavo K:llakin toivottavasti on edessäpäin, merkitsee monen muun asian ohella luopumista ylätyylisen ja vulgaarin sekoittamisesta - siitä, joka Kirjasieppoakin kirjassa luultavasti haittasi. Mitään uutta länsirintamalta ei Encyclopedia Idiotica ole: koko netti on miestenvessojen seinäkirjoitusten ja aamuyön baarikeskustelujen tapaan nimenomaan ylhäisen alentamista ja alhaisen ylentämistä. Painettua sanaa julkaisevat sortuvat tähän tyylittömään tyylikeinoon vain silloin, kun haluavat mennä siitä, mistä aita on matalin.
Kaikesta huolimatta kuuntelen edelleen CMX:ää silloin tällöin, etenkin sen ajan levyjä, jolloin Yrjänä oli vielä laiha ja lavalla ...kuin piru.
Niinpä luulisi, että kirjablogilinnun pesän lähettyvillä kuuluisi nyt siepon tsirpityksen ohella vainoojahaukan kälkätystä ja ivaharakan kraakkua, sillä pistihän itse yhtye linkin blogimerkintään suositulle kotisivuilleen, jota minäkin vanhasta tavasta seuraan. Ihastuin näet lukioikäisenä Aki Yrjänän johtamaan CMX:ään, koska se antoi mahdollisuuden tykätä kirjallisuudesta, kansanperinteestä, mytologiasta ja filosofiasta, mutta olla samalla rock. Kasvoin kuitenkin bändin fanittamisesta pois samassa tahdissa Yrjänän mahan kanssa.
Kirjasiepon merkintää kommentoineen Paavo K:n teksti muistuttaa minua siitä, mistä pääsin eroon CMX-faniuteni päättymisen myötä. Tämä eksistentiaalinen hyppy, joka Paavo K:llakin toivottavasti on edessäpäin, merkitsee monen muun asian ohella luopumista ylätyylisen ja vulgaarin sekoittamisesta - siitä, joka Kirjasieppoakin kirjassa luultavasti haittasi. Mitään uutta länsirintamalta ei Encyclopedia Idiotica ole: koko netti on miestenvessojen seinäkirjoitusten ja aamuyön baarikeskustelujen tapaan nimenomaan ylhäisen alentamista ja alhaisen ylentämistä. Painettua sanaa julkaisevat sortuvat tähän tyylittömään tyylikeinoon vain silloin, kun haluavat mennä siitä, mistä aita on matalin.
Kaikesta huolimatta kuuntelen edelleen CMX:ää silloin tällöin, etenkin sen ajan levyjä, jolloin Yrjänä oli vielä laiha ja lavalla ...kuin piru.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Game over
Pisimmillään olen päässyt seitsemänsille treffeille, sen jälkeen on viimeistään tullut Game Over. Kun pitkän hiljaisen vaiheen jälkeen sattuu tutustumaan kiinnostusta herättävään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ei ala pohtia sitä, kysyisikö ulos vai ei. Ei, tottakai sitä kysyisi, paitsi että kun ei löydä koko kaupungista sopivaa kahvilaa!
Mitään niin laimeaa kuin yliopiston kahvilat en edes kuvittele tarjoavani. Vaikka siis yksi vaihtoehto putoaa pois, ei runsaudenpula katoa: valitako idyllisyyttä vai trendikkyyttä, porisevia pannuja vai latteja ja cappucinoja? Muuttujia tulee vielä lisää, kun ryhtyy miettimään sitä, milloin paikassa olisi tilaa, olisiko siellä yleensä keskustelurauhaa ja mitä, Herra paratkoon, saisi kahvin lisäksi suuhun pantavaksi? Ja mitä minusta kertoo tyttöystäväehdokkaalle se, että mussutan esimerkiksi berliininmunkkia? Sitä paitsi, koska joudun kutsun esittäjänä ja miehenä koko lystin maksamaan, en haluaisi ruveta mitään kallista kahvipöydässä katsomaan. Sillä tietenkin on tämänkin nuoren naisen äiti neuvonut tyttärelleen, että niiden miekkosten pitää antaa nähdä kunnolla vaivaa ja että niillä täytyy maksattaa useammat kuin yhdet tapaamiset.
Tässä on sekin ongelma, etten itse edes käy kahviloissa muuten kuin silloin, kun on tarkoitus tavata joku. Kuten sanoin, yhtälössä on ihan liian paljon muuttujia!
PS. Luettuanne tämän ymmärrätte varmaan paremmin, miksi en koskaan nähnyt niitä kahdeksansia.
Mitään niin laimeaa kuin yliopiston kahvilat en edes kuvittele tarjoavani. Vaikka siis yksi vaihtoehto putoaa pois, ei runsaudenpula katoa: valitako idyllisyyttä vai trendikkyyttä, porisevia pannuja vai latteja ja cappucinoja? Muuttujia tulee vielä lisää, kun ryhtyy miettimään sitä, milloin paikassa olisi tilaa, olisiko siellä yleensä keskustelurauhaa ja mitä, Herra paratkoon, saisi kahvin lisäksi suuhun pantavaksi? Ja mitä minusta kertoo tyttöystäväehdokkaalle se, että mussutan esimerkiksi berliininmunkkia? Sitä paitsi, koska joudun kutsun esittäjänä ja miehenä koko lystin maksamaan, en haluaisi ruveta mitään kallista kahvipöydässä katsomaan. Sillä tietenkin on tämänkin nuoren naisen äiti neuvonut tyttärelleen, että niiden miekkosten pitää antaa nähdä kunnolla vaivaa ja että niillä täytyy maksattaa useammat kuin yhdet tapaamiset.
Tässä on sekin ongelma, etten itse edes käy kahviloissa muuten kuin silloin, kun on tarkoitus tavata joku. Kuten sanoin, yhtälössä on ihan liian paljon muuttujia!
PS. Luettuanne tämän ymmärrätte varmaan paremmin, miksi en koskaan nähnyt niitä kahdeksansia.
torstai 26. marraskuuta 2009
Marketinhaltija
Kuinkahan yleisessä tiedossa on, että monen suomalaisen kaupungin osat ovat saaneet nimensä niiden maat aikoinaan omistaneista taloista? Niin, näistä vanhoista, viimeistään 1500-luvun lopulla perustetuista pitäjän alkutiloista, joissa vakaasti uskottiin kodinhaltijoihin, saunatonttuihin ja kaikenlaisiin välittömässä elinympäristössä vaikuttaviin olentoihin.
Kodinhaltija, talon arkisessa piirissä vaikuttavista yliluonnollisista hahmoista keskeisin, oli usein talon perustajan, sen ensimmäisen isännän henki. Mitähän tämä harmaaparta mahtaa ajatella siitä, että talonsa maille on 2000-luvulla perustettu moottoriteiden liittymä, jättiläisten rakentamalta vaikuttava huoltoasema ja kymmenen kylän kokoinen, värivaloin säihkyvä ostoskeskus? Ehkä ukko kuljeskelee öisin automarketin hyllyvälejä pitkin ja miettii, miksi näiltä ihmemarkkinoilta ei löydy kalanuottaa, kunnon kirvestä tai jousipyssyn nuolta?
Kodinhaltija, talon arkisessa piirissä vaikuttavista yliluonnollisista hahmoista keskeisin, oli usein talon perustajan, sen ensimmäisen isännän henki. Mitähän tämä harmaaparta mahtaa ajatella siitä, että talonsa maille on 2000-luvulla perustettu moottoriteiden liittymä, jättiläisten rakentamalta vaikuttava huoltoasema ja kymmenen kylän kokoinen, värivaloin säihkyvä ostoskeskus? Ehkä ukko kuljeskelee öisin automarketin hyllyvälejä pitkin ja miettii, miksi näiltä ihmemarkkinoilta ei löydy kalanuottaa, kunnon kirvestä tai jousipyssyn nuolta?
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Muotoilupääkaupunki
Ovat valinneet Helsingin maailman designpääkaupungiksi 2012. Keskeneräisyys-, korjaustyö-, haistattelu-, liikennesekasotku- ja pulunjätöspääkaupungin titteleistä ei ole päätetty vielä, mutta onhan se nyt yhtä selvä kuin korsolainen juoppo, että itse tsaarin pääkaupungiksemme armoittama Itämeren helmi tulisi nämäkin pystit pokkaamaan. Kyllä meidän ei-pääkaupunkilaisten tulee olla nyt kiitollisia, kun olemme saaneet pääkaupungiksemme tällaisen maailman silmäterän ja kansainvälisten trendien mekan, jota kohti maailman arkkitehtuuri-, muoti- ja muumifanipiirit kumartavat niin, että otsansa ovat mustelmilla.
Puhumattakaan siitä, että designkilpailun toinen finalisti oli Alankomaiden Eindhoven. Mitähän sielläkin on, muuta kuin PSV-niminen jalkapallojoukkue? Varmaankaan sieltä ei löydetty ihan niin monta rakennusta, johon ei normaalikokoinen ihminen mahdu sisään ja jonka vessat etenkin ovat ahtaita kuin entisten sosialistimaiden vankiloiden kopit.
Varmaankaan Eindhovenissa ei ole ihan yhtä monta ah-sitä-todellista-huippudesingniä edustavaa loskaista maanantaiaamua, jona lahkeet kastuvat ohi ajavan rikkinäispakoputkisen 80-luvun Corollan heittämästä ravasta sen jälkeen, kun lähiöpubin portailta herännyt spurgu on niihin kussut.
Että ottakaapa, eindhovenilaiset, helsinkiläisistä oppia.
Puhumattakaan siitä, että designkilpailun toinen finalisti oli Alankomaiden Eindhoven. Mitähän sielläkin on, muuta kuin PSV-niminen jalkapallojoukkue? Varmaankaan sieltä ei löydetty ihan niin monta rakennusta, johon ei normaalikokoinen ihminen mahdu sisään ja jonka vessat etenkin ovat ahtaita kuin entisten sosialistimaiden vankiloiden kopit.
Varmaankaan Eindhovenissa ei ole ihan yhtä monta ah-sitä-todellista-huippudesingniä edustavaa loskaista maanantaiaamua, jona lahkeet kastuvat ohi ajavan rikkinäispakoputkisen 80-luvun Corollan heittämästä ravasta sen jälkeen, kun lähiöpubin portailta herännyt spurgu on niihin kussut.
Että ottakaapa, eindhovenilaiset, helsinkiläisistä oppia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)